Pedro: " Haluan osoittaa, että me, jotka olemme erilaisia, saamme olla olemassa juuri sellaisina kuin olemme. "
DJ ja Paradise-voittaja Pedro on brasilialainen norrlantilainen, joka loistaa Tukholman klubiskenellä. Hän hylkää sukupuolimallit täysin ja kertoo oman tarinansa siitä, millaista on olla muunsukupuolinen ja uskaltaa ottaa tilaa anteeksi pyytelemättä.
Millainen lapsuus sinulla oli?
Olen kotoisin Brasiliasta ja tulen hyvin köyhästä perheestä. En kuitenkaan ajatellut köyhyyttäni erityisen paljon lapsena. Muutin Ruotsiin 12-vuotiaana ja päädyin Uumajaan. En ollut koskaan aiemmin nähnyt lunta, joten tuntui, kun olisin astunut toiseen maailmaan.
Entä millaista oli aloittaa koulunkäynti Ruotsissa?
Olin tyttömäinen poika, ja se huomattiin heti. Muut eivät hyväksyneet minua, joten jouduin valitettavasti rankan kiusaamisen kohteeksi. Tilanne äityi niin pahaksi, etten voinut enää mennä kouluun. Halusin pois ja unelmoin karkaamisesta.
No karkasitko?
Kyllä. Otin 15-vuotiaana äidin kortin, varasin lipun ja karkasin Stockholm Prideen. Kun äiti soitti, vastasin: “Olen Tukholmassa – ja pidän kullista.” Se oli minun tapani tulla kaapista. Mutta kun tulin kotiin, oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki vain sivuuttivat asian.
Miten se vaikutti suhteeseesi äitiisi?
Hän ei sisäistänyt sanomaani, joten tulin 16–18-vuotiaana kaapista joka vuosi. Viimeisenä vuotena sanoin: “Joko käsittelemme tätä asiaa tai muutan pois.” Sitten hän tuli kotiin tietolehtisen kanssa ja alkoi osoittaa kiinnostusta. Silloin ymmärsin, että ovi oli raollaan.
“Mietin: En tunne kuuluvani mihinkään – miksi olen edes olemassa?”
Mitä ajattelit sukupuolista nuorempana?
Tuntui jotenkin hankalalta, kun minun odotettiin käyttäytyvän kuin poika. Mutta se ei ollut koskaan todellinen minäni, ja kun en kyennyt vastaamaan odotuksiin, aloin inhota itseäni. Mietin: “En tunne kuuluvani mihinkään – miksi olen edes olemassa?”
Miten se vaikutti sinuun?
Minulla oli vain yksi päämäärä: selvitä. Halusin sulautua joukkoon, en erottua joukosta. Olen aina sanonut, etten uskonut edes eläväni kolmekymppiseksi. Olen kuitenkin tehnyt töitä itseni ja mielenterveyteni kanssa.
Milloin tajusit olevasi muunsukupuolinen?
Kun näin muunsukupuolisen transihmisen, joka kertoi siitä julkisesti. Purskahdin välittömästi itkuun. Se tuntui samalta kuin uskoon tuleminen, luulisin. Tunsin vain: “Tuo olen minä”.
“Nyt minua saa nimittää kaikilla sukupuolipronomineilla tai vain Pedroksi, en välitä”
Miltä tuntui alkaa identifioitua muunsukupuoliseksi?
Se tuntui vapauttavalta. Aiemmin häpesin, jos joku käytti minusta naiseen viittaavaa pronominia. Mutta tultuani kaapista muunsukupuolisena se tunne hävisi. Nyt minua saa nimittää kaikilla sukupuolipronomineilla tai vain Pedroksi, en välitä.
Miten käsittelet ennakkoluuloja?
DJ:n työstä tuli minulle tapa käsitellä niitä, koska saan olla valokeilassa omilla ehdoillani. Kun soitan, ihmiset unohtavat ennakkoluulonsa ja keskittyvät vain tanssimaan. Sillä ei ole merkitystä, vihaavatko he minua tai eivät, tai olenko queer tai straight – musiikki yhdistää meidät.
Onko sinulle tärkeää olla esillä?
Kyllä, koska haluan nuorten ihmisten saavan mahdollisuuden esittää kysymyksiä, joita en koskaan uskaltanut itse esittää. Silloin he huomaavat, että on olemassa muitakin heidän kaltaisiaan. Haluan osoittaa, että me, jotka olemme erilaisia, saamme olla olemassa juuri sellaisina kuin olemme.
Kuka olet nykyään?
En pyri enää nykyään määrittelemään itseäni. Enkä sopeudu muiden odotuksiin, minä vain olen. Koska rehellisesti sanottuna: olen joko oma itseni tai kuolen.
