Ceval: ”Maailma sanoi jatkuvasti, että oli väärin olla tyttö”

Milloin ymmärsit, ettei muiden kuva sinusta vastannut sitä, kuka olit? 
Lapsena oli todella hämmentävää, ettei tullut nähdyksi omana itsenään. Vaikka ei vielä täysin tiennyt, kuka on, tunsi silti, että jokin tuntui oikealta ja jokin toinen väärältä. Se tunne oli olemassa jo hyvin varhain. 

Tuntuiko sinusta, että sait olla oma itsesi? 
Äiti puki minut pojaksi, kun lähdin bussilla kouluun. Kun jäin pois bussista, menin piiloon pusikkoon vaihtamaan vaatteet sellaisiin, joissa tunsin oloni omaksi itsekseni. Poikana pukeutuminen tuntui lähes tukahduttavalta.

 Miten sinua kohdeltiin koulussa? 
Joskus, kun meillä oli sijainen ja hän huusi nimeni, vastasin: ”Täällä!” Sijainen saattoi sanoa: ”Lopeta pelleily!”. He puhuivat minusta tyttönä, ja koko luokka nauroi. Minä vain hymyilin, koska juuri sellaisena minä itseni näin.

 Maailma sanoi jatkuvasti, että oli väärin olla tyttö. Mutta juuri siitä minua myös kiusattiin. Minua kutsuttiin tytöksi, ja silloin tunsin tulevani nähdyksi. Samaan aikaan sain kuulla, että siinä oli jotain väärää. 

Vaikuttiko se, miten muut näkivät sinut, myös perheeseesi? 
Perheeseeni vaikutti voimakkaasti se, miten ympäröivä yhteiskunta suhtautui minuun. He välittivät paljon siitä, mitä muut sanoivat ja ajattelivat. Äidilleni saatettiin esimerkiksi soittaa ja sanoa: ”Näin tyttäresi kadulla”, johon hän vastasi: ”Mitä? Tyttäreni on kotona?” Sitten hän ymmärsi, että he puhuivat minusta. Se vaikutti häneen hyvin kielteisesti, ja lopulta tuo häpeä kohdistui minuun. En ollut se lapsi, jonka he olisivat toivoneet saavansa, mutta valitettavasti olin se lapsi, jonka he saivat. 

Milloin aloit elää avoimesti omana itsenäsi? 
Se alkoi sen jälkeen, kun perheeni heitti minut ulos – tai tavallaan teki päätöksen puolestani. Oudolla tavalla tunsin heitä kohtaan myös kiitollisuutta, sillä en olisi muuten koskaan uskaltanut alkaa elää omana itsenäni. Pelkäsin heidän menettämistään niin paljon ja rakastin heitä niin syvästi, että olin valmis elämään heidän vuokseen ja unohtamaan itseni.
 
Millaista elämä oli sen jälkeen? 
Sain valtavasti tukea Oslon yhteisöltä, ja se pelasti minut. Kun minut oli heitetty ulos kotoa, sain asua kahden ystäväni luona. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja löysin ympärilleni läheisen yhteisön. Markus, joka on meikkaaja, sekä eräs toinen tyttö auttoivat minua opettelemaan meikkaamista. Heidän avullaan opin, miten halusin pukeutua ja miten voisin kulkea maailmassa omana itsenäni. 

Mitä tunsit perhettäsi kohtaan kaiken jälkeen? 
Annoin perheelleni anteeksi melko varhain, ja annoin anteeksi myös itselleni ne odotukset ja unelmat, joita minulla oli siitä, miten toivoin elämän kohtelevan minua, kun kerroin olevani trans. Ymmärsin kuitenkin melko nopeasti, että halusin elää enemmän kuin mitään muuta.

Työskentelet nykyään mallina – millaista on näkyä siinä roolissa transihmisenä? 
Kun aloin työskennellä mallina noin neljä vuotta sitten ja olin ensimmäinen transnainen monissa kampanjoissa ja toimeksiannoissa, kaikki tuntui välillä lähes epätodelliselta. Sain valtavasti viestejä vanhemmilta, jotka kirjoittivat: ”Lapseni on sinusta todella kiitollinen, ja sinun ansiostasi ymmärrän lastani paljon paremmin.” 

Miltä tuntui olla esikuva muille? 
Aluksi tunsin hieman surua. Tuntui siltä, että pystyin auttamaan muita heidän suhteissaan perheisiinsä, mutta en omaani. Kun kuitenkin annoin itselleni anteeksi nuo ajatukset, ymmärsin, että jos en voinut tehdä sitä itseni vuoksi, voisin ainakin tehdä sen muiden hyväksi. 

Mistä olet kaikkein ylpein, kun katsot matkaasi tähän päivään?
Siitä, että se avasi oven uuteen maailmaan ja siihen läheiseen yhteisöön, joka minulla on tänä päivänä. Rakastan sitä, miten he näkevät minut ja tekevät tilaa minulle, ja miten rakennamme yhdessä turvallisempaa maailmaa toisillemme. Saan hengittää, ja teemme sen toinen toistemme puolesta.

Onko sinulla jokin motto? 
Olen aina sanonut, että eläisin mieluummin yhden vuoden auringossa kuin tuhat vuotta varjossa. Siinä on jotain erityistä, kun saa seistä auringonvalossa. Tunnet sen ihollasi, tunnet lämmön, ja kaikki tuntuu oikealta.
Elämä on lahja niin kauan kuin elät, ja olisi todella surullista elää koko elämä ilman, että saisi todella olla olemassa.